sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Lomalle



Lomalle laskeutuminen on aina semmoinen ihan oma vaiheensa elämässä. Tälle talvilomalle olen laskeutunut matkavaatteita korjaillen tai muuten tuunaille ja pakkaillen. Siinä sivussa on kuvailtu muutama viime aikojen tekele, jotka eivät vielä olleet päässeet "julkisuuteen". Kuvaajana toimi vävypoika, jonka kärsivällisyys siinä työssä on toista luokkaa kuin hutilo-anopin! Lilan hippipuseron ompelin nuorimmalle tyttärelleni kankaasta, jonka joskus muinoin jo ostin itselleni, mutta joka sitten oli kuitenkin hieman liian punertavaa omiin väreihini. Tyttärelle se sopii ihan jetsulleen ja on ollut jo käytössäkin, vaikka napit sain paikoilleen vasta tänään. Kuvassa mallina on vanhin tytär, jonka väritykseen kangas myös sopii hienosti. Kovin on mallin kokokin sama, vaikka ikäeroa on seitsemän vuotta :)

Samalle nuorimmaiselle valmistui myös jokin aika sitten pipo aina niin ihanasta Garnstudion Alpacasta, värinä toivoa tuova vihreä, joka niin ikään ei tähän nassuun passaa mitenkään, mutta jota on ihana neuloa. Mallikin on suoraan Garnstudion sivuilta.




Kuvaajavävylle käsiin ja nuorimmalle pojalle jalkoihin väkersin lämmikettä langasta, jota olen joskus kaaaauan sitten säästäväisenä äitylinä ostanut oikein hyvältä varaa jostakin tarjouksesta. Tämmöinen sekoitus oli muodissa noin kymmenen vuotta sitten, mutta lankaa on kuitenkin varastossa edelleen muutama kerä.. Näissä vermeissä se tuli ihan hyvään käyttöön. Vielä pitäisi keksiä jotakin aihetta. Sukiksi se varmaan päätyy.




Yhdet vetimet työkaverin vauvalle olen myös saanut puikoilla aikaiseksi, mutta niistä jäi kuva ottamatta. Lisäilen sen sitten, kun tuo kaverin ottaa ja lähettää kuvan minulle. Tosin, jos odotellaan, että asu on vauvalle sopiva, saakin sitten odotella vähän pidempään. Vauva syntyi vasta juuri ja puku oli noin 1-vuotiaan kokoa.

Lankahamstereiden merkeissä aion matkalla virkkailla itselleni liiviä tuon verhosta ommellun paidan seuraksi ja kotiin palattua se on payton place elikkäs alan tikuttaa neliötä toisensa perään tavoitteena saada aikaiseksi suuri ja lämmin peitto sohvalle ja päästä samalla eroon muutamasta hyllyyni lopullisen tuntuisesti jämähtäneestä lankakerästä.

Hyvää maaliskuun alkua ihan kaikille :)

torstai 4. helmikuuta 2010

Sydäntä hivelee




Aina kun saan jostakin näennäisen tarpeettomasta/pilalle menneestä/huonosta/loppuun käytetystä jne. tehdyksi jotakin tarpeellista, koen suurta mielihyvää. Eikä pahitteeksi ole vaikka se olisi sitten vielä jotakin nättiäkin. Joihinkin lauluharkkoihin ystäväni toi minulle "pilalle pestyn" verhokapan. Hänen ehdotuksensa sen käyttämisestä muhkuhuivina oli jo sinänsä ihastuttavan luova, mutta halusin sitten kuitenkin pistää vielä hurjemmaksi ja ommella siitä paidan. Kangas on niin ohutta ja haurastuneen tuntuista, että vaatteen käyttöaika ei ehkä tule olemaan kovin pitkä, mutta kyllä se ehtii iloa tuoda elämääni sinä aikana ihan varmasti. Kaava on muistaakseni jostakin Modasta joskus piirretty ja vähän omiin tarkoituksiin muokkailtu.



Hyvää mieltä tuottaa myös lokakuussa meille muuttanut Musta-Ruusu, labradorinnoutajan ja kulkurin risteytys. Vaikka sesse on pureskellut entisiksi melko kummallisiakin asioita, kuten paketillisen D-vitamiinikapseleita, lattiakaivojen ritilöitä, yhden kynnyksen jne., olen antanut sille kaiken anteeksi. Se on aina, aina haljeta ilosta minut nähdessään, jaksaa ilosta piukeana taapertaa kanssani kuuden kilometrin lenkin, makaa jaloissamme onnesta äännellen, kun katsomme telkkaria ja on silkkaa terapiaa jo pelkästään siksi, että on niin kaunis. Varsinainen psykoterapeutti!




Jees, tiedän että nuo silmät pitäisi kuvakäsitellä, mutta en nyt jaksa. Joku hormonimyrsky, tai mikä lie virustauti elimistössäni on vienyt potkut kutakuinkin. Tällaista lihas- ja päänsärkyä en olekaan toviin käynyt läpi. Sitäpaitsi, vaikka koiran silmät todellisuudessa ovat yhtä mustat kuin turkkikin, ne näyttävät minun mielestäni olevan täynnä valoa, joten tämä on oikeastaan ihan hyvä kuva tämmöisenään.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Tällainen hetki

Jona sitten päätin aloittaa uudelleen. Tämä ehkä etenee melko hiljalleen, mutta kuitenkin. Helmikuussa on hyvä aloittaa, varsinkin tämmöisiä h:lla alkavia asioita.

Tulen kertomaan käsitöistäni, taimista, puutarhasta, mehiläistenhoidosta, ehkä vähän töistä, oletettavasti kirjoista ja musiikkiharrastuksestani, lemmikeistäni, keski-ikäisen naisen elämiseen liittyvistä havainnoista. Ja jostain muustakin sen ympärillä. Kai.